Jakomäki 26.7.
Minussa tuntuu yhä auringon lämpö, kallion kovuus, hämähäkin kosketus nenällä, tuulen suunnan vaihdos, kanervan kukkien vieno hieno tuoksu, koivun lehden kimallus, polun kulunut auma.
Minussa tuntuu yhä karhea laulu, koriseva läpitunkeva ääni. Se soi kalliossa kun vieressäni on pienen jyrsijän pääkallo. Se on heiveröinen ja siinä on reikiä joiden läpi tuuli ujeltaa. Itse olen vielä niin lihaa ja verta vaikka kalloni se soikin. Lihakset ja veri hidastavat minua kun on koettava kaikki monen kerroksen kautta.
Minussa tuntuu yhä karun helisevä maisema ja hieman usvainen kaupungin siluetti.
Silmien etsimä perspektiivi, yksityiskohtia päin meno ja silmillä vastaanottaminen.
Kivet kuuntelevat, kalliot keinahtelevat, käkkyrämännyt nyökyttelevät. Tallatty sammalikko pörhistyy hiljalleen takaisin kun askel on sen ohittanut.
Heini
Heini
Heini (ääni, laulu) ja Olli (musiikki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti