Kehon tuntu - ajan tuntu - tilan tuntu
Visuaalisuuden rinnalle nousee tuntoisuus:
Miltä täällä näyttää -huomioimisen lisäksi: Miltä täällä tuntuu?
Miltä tapahtumisen kesto tai sen pohtiminen tuntuu?
Kauanko olen ollut tässä?
Kauanko tuo puu on ollut tuossa tai kallio, ja se, jonka päällä istun, seison?
tai matkan pituus ja välimatkat
montako askelta on tästä tuonne tai montako uloshengitystä?
tai jonkun asian koko
Esimerkiksi tuon puun korkeus? Suhteessa mihin?
Entä ilma ympärilläni tai tuuli - kun antaakin tuulen tuntua?
Tai veden tuntu, me ihmiset olemme suureksi osaksi vettä, voiko järven aaltojen tai minkä vaan veden liike liikuttaa minuakin, kasvin lehdellä väreilevä pisara, rungon tai kiven pintaa pitkin valuva vesinoro.
Ja suuntia on monia
Jos nyt katson ympärilleni niin mitä kaikkea liikettä ja liikkuvaa tapahtuu juuri - mihin suuntiin?
Vaikuttaako omassa liikkumisessa joku suunta tutummalta kuin joku muu?Mihin suuntaan lähden nyt?
JÄLKIMAININKEJA, EHDOTUKSIA JA KYSYMYKSIÄ:
Ajatusten tuuletusaukioita, maisemankirjoa, pysähtyneitä kohtia, ohimeneviä hetkiä, jotka piirty(i)vät mieleen ja kehoon – liikkeeseen.
Koko ajan niin monia erilaisia koreografioita ja muodostelmia.
Onko kokemus aina saatava talteen, dokumentoitava tai jaettava? Vahvistuuko kokemus muistona ja muistellessa, moneen kertaan muuntuvana kertomuksena - omassa liikkeessä, valokuvissa, ajattelun eri kerroksissa tai ..?
Miten paikka voi muuttaa liikkeen toiseksi.
Kävelyni todennäköisesti näyttää tutulta, samalta kuin eilen, vaikka tänään tuntuu niin toiselta, tuntuuko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti