Muistan kaarnan, roikkuvan kostean, repaleisen puun.
Sateen pehmeä peitto silittää puiden lehvistöä ja lammen pintaa.
Kantava joustava maa ja tanssimista silkasta joustavan maan ilosta.
Neulaspeite maan pinnalla. Ihokin on neulasia ja pelkkää aikaa.
Vuosi vuodelta uusi kerros neulasia.
Tarmokkaat kiiltävät juuret muodostavat äänteitä omalla kielellään ja rytmillään.
Ne asettuvat sopusuhtaisesti paikkoihinsa. Yksi juuri kiipesi rungon yli.
Oksisto on kuin pitkä tukka erilaisine kampauksineen.
Vedän yhtä tukasta, pitkät neulaskutrit joustavat ja auttavat kieppumaan ympäri.
Muistan deja-vu-hetket, saiko tämä metsä aikaan ne.
Männyt taputtavat ja niiden rungot loistavat heleinä jatkuvassa sateessa.
Puut ovat olleet aina todistajina ja paljona taustalla.
Kostean lämpö kuin maan henkäys, joka hengittää ulos, haa-haa-haa ja me hengitämme mukana.
Silmät ovat lampia ja maisema uppoutuu pinnan läpi.
Sadehämärä ja valo sateen jälkeen.
Ihmisen tarve inspiroitua - hassusti määräillä, niin kuin voisi pyytää sateen loppuvan - pilviltä, ilmalta tai tuulelta(ko)? Kurkusta lähtee ääni kuin kaataisi viiniä pullosta ja se soittaa niveliä liikkeeseen.
Muistan katkenneen oksan, joka ei ollut pudonnut.
teksti on Pian muokkaamaa Heinin ja Pian kirjoituksista
Sateen pehmeä peitto silittää puiden lehvistöä ja lammen pintaa.
Kantava joustava maa ja tanssimista silkasta joustavan maan ilosta.
Neulaspeite maan pinnalla. Ihokin on neulasia ja pelkkää aikaa.
Vuosi vuodelta uusi kerros neulasia.
Tarmokkaat kiiltävät juuret muodostavat äänteitä omalla kielellään ja rytmillään.
Ne asettuvat sopusuhtaisesti paikkoihinsa. Yksi juuri kiipesi rungon yli.
Oksisto on kuin pitkä tukka erilaisine kampauksineen.
Vedän yhtä tukasta, pitkät neulaskutrit joustavat ja auttavat kieppumaan ympäri.
Muistan deja-vu-hetket, saiko tämä metsä aikaan ne.
Männyt taputtavat ja niiden rungot loistavat heleinä jatkuvassa sateessa.
Puut ovat olleet aina todistajina ja paljona taustalla.
Kostean lämpö kuin maan henkäys, joka hengittää ulos, haa-haa-haa ja me hengitämme mukana.
Silmät ovat lampia ja maisema uppoutuu pinnan läpi.
Sadehämärä ja valo sateen jälkeen.
Ihmisen tarve inspiroitua - hassusti määräillä, niin kuin voisi pyytää sateen loppuvan - pilviltä, ilmalta tai tuulelta(ko)? Kurkusta lähtee ääni kuin kaataisi viiniä pullosta ja se soittaa niveliä liikkeeseen.
Muistan katkenneen oksan, joka ei ollut pudonnut.
teksti on Pian muokkaamaa Heinin ja Pian kirjoituksista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti